Kirjoittaja Aihe: Sonatan seisontajarru  (Luettu 624 kertaa)

luxus

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 230
Sonatan seisontajarru
« : Tammikuu 05, 2020, 15:34:19 ip »
Hei, olen pitkän linjan Sonata NF -kuski, tännekin paljon kirjoitellut. Autoni on vm 2007 2,4 GLS manuaali, jolla olen itse ajanut yli 250 tuhatta km. Auton ajomäärä kokonaisuudessaan on noin 271 tuhatta. Jokainen kehuu omaansa, mutta minusta tämä on paras auto, mitä minulla on ollut. Nyt siis hep kaikki ostamaan vanhoja Sonatoja, kun niitä saa teinien viikkorahoilla. Vastalahjaksi saa kovasti tasokkaita ominaisuuksia, varsinkin hintaan nähden, mutta ikävä kyllä vanhan auto omistajalla on myös autossaan huoltamista ja korjauspuuhaa. Tai miten sen nyt ottaa.

Oma Sonata on päästänyt minut aika vähällä, kun olen ottanut huolloissa ennakoivan ja vähän laittavan asenteen autoon. Öljynvaihtoja ei ole vedätelty ylipitkiksi, ja voimansiirron öljytkin on muistettu vaihtaa (alkuperäisiin). Kaikki pienet häiriöt korjataan heti, etteivät pääse isommiksi. Suositaan mm. laaturenkaita eikä mitään kiinankuraa. Ruostesuojaukseenkin on uhrattava jokunen tovi aina kerran vuodessa, mutta eipä ole peltiäkään hävinnyt.

Nyt on kuitenkin niin, että koko auton omistamisaikani olen taistellut juuttuvien pyöräjarrujen kanssa. Huoltoväli tuntuu olevan alimmillaan niinkin masentava kuin puoli vuotta. Joskus enemmän, muttei koskaan esim. kokonaista vuotta. Kilometreissä se on minun ajoilla n. 15 000 (0,5 vuotta). Vaikuttaa, että suurimmaksi osaksi juuttumassa ovat takapään palat, jotka on jo asennusvaiheessa viilattava oikean korkuisiksi. Kaupan paketista otettuja ei saa paikoilleenkaan kuin väkivalloin, ja jarru kuumenee jo ensimmäisellä koeajolla. No, kun tekee tarpeeksi väljät sovitteet ja voitelee vähän liukupintoja joka asennuksessa, niin tulee tyydyttävä. Liukutapit alkavat myös ajan myötä juttua kiinni ja taas laahaa jarru. Kumma kyllä, minulla kesti ajaa varmaan yli 150 tuhatta, ennen kuin vaiva alkoi ilmetä. Puhdistus terästuubiharjalla ja hiomakankaalla tekee hyvää, mutta voiteluaineeksi ei sovikaan mikä vain. Jarruvaseliini nyt lähinnä, mutta niistäkin jotkut tuppaavat turvottamaan tappien kumitiivisteitä (joissain tapeissa). Kuparitahnaa ei saa missään tapauksessa käyttää, ihan hirveää tököttiä tähän. Yleensä jarruhydrauliikan vaseliini (silikoni) toimii.

Mutta nyt se ongelma, johon en ole vielä löytänyt vastausta. Se ei kylläkään ole pelkästään Sonatan ongelma, samaa vikaa on muissakin autoissa. MILLÄ SAADAAN KÄSIJARRUN LINKKUVIPU (LEVITIN) PYSYMÄÄN NOTKEANA YLI KOLME VUOTTA? Tämä kun jumahtaa ruostuneena kiinni, ovat kengät myös yleensä kiinni rummussa ja kuumenevat, vinkuvat, laahaavat ja kuluvat äkkiä. Linkku on helvetillinen voideltava paikoillaan, jolloin sitä on mahdoton saada irti tilastaan eikä se helppoa ole, jos sen saa irtikään. Miksi materiaalit ovat ruostuvia, miksei linkun tappi ole rst:tä, samoin vivut? Voiteleminenkaan ei esim. vuosittain välttämättä kannata: tein nimittäin niin kuluneena kesänä, kun levy oli irti ja jo jouluna kuului vikinää jarrukengistä. Koetin painaa CRC:tä jarrukilven takaa vivun suojakumin läpi ja ehkä vähän siitä osuikin oikeaan, mutta "korjaus" kesti vain kuukauden ja jouduin toteamaan, että linkku oli jälleen ns. ihan yhtä puuta. Duuni ihan helvetinmoinen noinkin pieneksi asiaksi. Hanttarin puolella vipu liikkui melko hyvin, vaikka muistelen, että viisi vuotta sitten, kun uusin levyjä oli sekin ihan jumissa.

Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Porattaisiinko rasvanipalle reikä ja jyrsittäisiin tappiin voitelu-urat? Tehtäisiinkö akselitappi vaikkapa uraanista, sehän ei ruostu? Jotain muuta pikkunäpertelyä vai pitäisikö konstruoida koko vipu uusiksi? Muutenkin vaikuttaa, että koko käsijarru on auton muuhun tekniseen tasoon nähden ihan paskaa, selvä hätäratkaisu, kun muutakaan ei ole keksitty. Se on jo konstruktiona kehno eikä tietysti tarkoitettukaan muuhun kuin paikallapitämiseen, mutta tuntuu, kuin siihen olisi saatu kiteytettyä mekaanisen rumpujarrun ja alimitoitettujen komponenttien yhdistelmä. Miten te muut Sonatistit oikein selviätte juuttuvien jarrujenne kanssa, olisi kiva tietää kun ei enää näin vanhoista ja rahnaisista paljon mitään kuulu. Huoltoko hoitaa? Ja miten se sen mahtaa tehdä, minä kun huollan aina itse?

terveisin "muuten maailman paras auto", kuskina luxus (maailman paras?) :P
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 05, 2020, 15:40:55 ip kirjoittanut luxus »

Huihai40

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 139
  • Sukupuoli: Mies
    • Kotisivut
    • Sähköposti
Vs: Sonatan seisontajarru
« Vastaus #1 : Tammikuu 06, 2020, 16:40:49 ip »
Olethan putsannut satulan puolen pinnat metallinkirkkaiksi palojen kohdalta? Maatiesuola ja pöly kun tuppaavat kivettyä pintoihin, ja luonnollisesti pala ei mahdu paikkaansa, kun paikka on pienentynyt, Ja sitä kivettymää ei saa pois pelkällä harjaamisella, puukko tai taltta ennemmin.

Jarrurasvoja on monenlaisia. Tapeille käytetään jarrujen liukupintojen rasvaa esim Braklubea, mutta kumiosille (tiivisteet jne) jarrukumirasvaa, joka on läpinäkyvää hyytelömäistä. Ja vanhemmissa liukupintarasvoissa on bentoniittia, joka ei sovi yhteen kaikkien kumilaatujen kanssa.
Kupari- ja alumiinitahna ei sovi nykyjarruihin, ja metallivapaa keraaminenkaan ei liukuhin (kumiyhteensopimattomuus).

Sinne linkkuun ei sitten sohita 55-6 CRCeetä joka tosin ei kelpaa muuallekaan jarruhommissa. Tuhoaa ne kumit, eikä voitele kuin hetken... Kenkien levittimeen voisi kokeilla jotain teflon-rasvaa, ne ovat pitkäkestoisia. Samoin terva, mutta se saattaa olla liian juoksevaa. Ja kaiken päälle suojaksi tuhti kerros vesivaseliinia, estää kosteutta ja sitkeää, pysyy kuin se itse siellä Junttilan tuvan seinällä.
Kia Optima 1,7CRDi-100kW 6AT Business '15
(ex: Kia cee'd TX 1,6GDi-DCT '13)
(ex: i40cw 1,7CRDi-100kW 6AT Style '12)

luxus

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 230
Vs: Sonatan seisontajarru
« Vastaus #2 : Tammikuu 07, 2020, 15:30:03 ip »
Okei, kiitos tästä, vallan hyviä huomiota. Nyt pari tarkennusta omalta puoleltani:

Asentaessani jarrupaloja puhdistan aina niiden liukupinnat, enkä tyydy pelkkään teräsharjalakaisuun. Kitinäpellit liukupinoissa ovat ruostumatonta terästä, joten nuo on aika helppo puhdistaa. Paloja uusittaessa asennan uudet kitinäpellit. Peltien allekin kertyy moskaa, joka toden totta on kuin kivettynyttä. Tätä olen raapinut taltalla sekä "huonompien töiden" puukolla. Ihan viilalinjalle en tässä kohdin ole lähtenyt. Nyt tuossa uusien palojen asennuksessa onkin kyse aika reippaasta kanituksesta, joka ei ihan lialla selity. Viilata saa palan ylä- ja alapäästä (tai vain toisesta) silmämääräisesti arvioiden 0,2 mm yhteensä). Tarvikepalat ovat kauheimpia, mutta myöskään OEM -palat eivät mene kunnialla paikoilleen. Paljon pitäisi asentua helposti peukalovoimin painamalla liukupinnoilleen, mutta näissä mitoissa ollesaan niitä pitää kyllä jo hakata vasaralla. Näinhän ei saa asianlaita toki olla. Palojen päihin sipaisen kevyesti jarrurasvaa, liu'uille tarkoitettua. Kun on oikein sovitetut palat, kestää aika kauan, ennen kuin lika juututtaa ne uudelleen jumiin. Puhdistukseen riittää nyt sipaisu hiomakankaalla. Yleensä vasemman takapyörän ulompi pala juuttuu ensiksi ja pahiten, muut eivät aivan välttämättä. Olisikohan tässä vastaantulevan liikenteen heittämällä kuralla ja suolalla mitään osuutta, pala kun on ulospäin aivan suojaton? Joidenkin tarvikepalojen kanssa on ilmennyt, että pienikin hankaus rupeaa polttamaan kitkapintaa ja jarrusta nouseva käry on mahtava. Kuumeneminen voi pilata paitsi palan, myös levyn.

Tiedän, ja tiedät varmaan itsekin, että CRC on kokonainen tuotesarja. CRC:llä on myös laatua, joka sisältää irrotusöljyä sekä MoS2 eli molybdeenisulfidia. Tällaista ainetta olen käyttänyt, en pelkkää irrotusöljyä (kuten 5-56).  Kokemukseni mukaan se on mitä parhain voitelija, mutta ei tietenkään sovi aivan kaikkeen. Suojakumi oli tässä tapauksessa linkun suojus jarrukilven takana, tiedetään tämä kumien allergisuus tälle ainekselle. Mutta auton ovien saranat on sillä kuitenkin hyvä ylläpitovoidella ja juuttuneet saratapitkin yleensä saa liikkeelle. Eivät olosuhteet taida paljon tuosta linkusta erota. Nyt tietysti jo pelkän moottoriöljynkään voittanutta ei aina ole, mutta sitä kun ei tahdo saada tunkeutumaan oikein millään, muuten kuin kuumennettuna. CRC:n etu on tunkeutuvuus ja tuo moly. Vesivaseliini voisi olla kokeilemisen arvoista coatingina, sitä mietin itsekin, tai oikeastaan melkein mikä vain tarpeeksi sitkas, kosteudelta eristävä rasva.
 

Tervan käytön lopetin samalla kuin tupakoinninkin. Vaan taitaa tuo huoltoterva olla synteettistä, ovat sitäkin monet kehuneet.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 07, 2020, 15:36:54 ip kirjoittanut luxus »

luxus

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 230
Vs: Sonatan seisontajarru
« Vastaus #3 : Toukokuu 23, 2020, 15:33:33 ip »
Uusia käsijarruhuomioita. Huhtikuussa auto läpäisi juuri ja juuri katsastuksen, kun käsijarrukahvan liike oli niin pitkä, että kahvan pykälät jo loppuivat. Jarru piti dynossa silti kohtalaisesti jotain 1,1 kN per puoli. Tutkiskelin asiaa, säätöön en ollut puuttunut vuosiin. No nyt kahvan liikeradan säätö oli jo ihan tapissa, joten jarrukenkiä piti ruveta säätämään. No se sitten meni täydelliseksi käsijarrukomponettien herkistelyksi ja huolloksi. 5 vuotta aiemmin ostetut palikat (OEM -kengät ja ankkuritapit prikkoineen). Häiritsevää tässä oli, että oikein koko aikana ei käsijarruun tullut sellaista (kaivattua, ehkä jopa entisenlaista) ronskia pitoa, varsinkaan eteenpäin viettävissä kaltevuuksissa (taaksepäin useasti ns. tökkäsivät, ne kengät). Korjaustoimenpiteenä säädin nyt kengät rummuista reilusti kireämmälle, eli säätimen nolla-asennosta sellaiset 15 naksua molemmin puolin ja tasasin jarrupidon pyörät ylhäällä sikäli kuin pystyin. Ja johan alkoi pitoa syntyä, mutta saatiin myös ikävä lieveilmiö, nimittäin jarrujen (jarrupintojen) nariseminen, narskaminen, naksahtelu tai miten vain, millaista ei ennen ollut ollut. Samoin myös vaijerit tuntuivat oman osansa rutisevan, kun vedettiin liinat kunnolla kiinni. Lisäksi joka ainut kerta, kun autosta nousi ylös kuljettajan paikalta, vasen käsijarrurumpu tervehti napsahtaen.

Rumpusäädön pienikin lievennys vei joko tehot jarrusta tai sitten narskaminen säilyi entisellään. Lopulta päätin ostaa uudet käsijarrukengät, vaikkeivat vanhat vaikuttaneetkaan mitenkään kuluneilta tai edes kontaminoituneilta. Esim. rasvaan sotkeutuminehan voisi hyvinkin olla syynä pintojen narinalle ja huonolle pidolle, mutta tällä kertaa ajatukseni oli, että narske johtuu muusta pintojen liukumisesta: kireällä säädöllä arvelin jarrukenkien jopa ehkä taipuvan, kun niitä yläpäästä levittäen käskettiin kireälle, ja kengät eivät ehkä ihan "siittaisi" rumpuun nähden ympyränkehän puolesta. No, uusilla kengillä (jotka olivat pirun sikamaiset vaihtaa, edelleenkin; kiitokset tässä pienille lukkopihdeille, joilla saa jousista otteen sekä ankkuritapin jousilautasen avaajatyökalulle) olivat narinat pari päivää poissa ja jarrun teho jossakin välttävän-tyydyttävän rajoilla oikein säädettynä. Muutaman päivän päästä alkoi narina entiseen tapaan, ja meikäläinen kihisi raivoa.

Vilkaisu www, jossa monienkin automerkkien käsijarruKENKIEN (mm. Peugeot, HYUNDAI US-specs??) sisäänajosta neuvottiin (lainaten Hyundain huolto-ohjeita vapaasti): aja n 60 km/h vauhdilla, vetäen käsijarrukahvaa 5-6 naksua (tjsp. ,suom.=ak.huom.), siinä 500 m. Toista sitten tämä rääkkäys jopa useitakin kertoja, jos tarve on, mutta muista antaa jarrujen jäähtyä usean kilometrin ajon ajan sitä ennen. HÄH? Vimmassa kokeiltuaini toetsin, että moinenhan tuntuisi toimivan. Ajoin ensin itse mainitullla lailla muutaman sataa metriä, kahva taisi venyä 7-8 naksuun, ennen kuin mitään (meno)vastusta alkoi olla havaittavissa. Jäähdyttelyä ehkä kilsa, toista; ja sitten sama uudelleen. Tarkistuspysähdys kertoi, että käsijarrurummut olivat tällä menolla varsin kuumat, mutteivat nyt ihan kihisevät sentään (kuten levyt konsanaan). Kättä ei silti kärsinyt laittaa pinnoille. Pikku nytkäisyt parkkipaikalla osoittivat , että pitoa oli nyt tullut reilusti lisää. Myöhemmin vielä kävi ilmi, että kolmannessa kokeessa kahva alkoi selvästi ottaa vastaan ajon aikana jo kuudennessakin lovessa, eli hidastumisen parannus oli ollut tuntuvaa.

Nyt neljän-viiden päivän ajojen ja seisontojen jälkeen voidaan todeta, että jarru pitää samoin säädöin aivan eri lailla kuin ennen, EIKÄ NARISE oikeistaan milloinkaan. Joten taisi olla lopulta kyse jarrukenkien sovittamisesta, ja tuo operaatio olisi ehkä voinut tulla kyseeseen alkuperäisilläkin kengillä (tosin rummut/levyt olivat silloin aivan uudet). Kun kenkiä yritettiin ylisuurella voimalla vetää tiukkaan, jotta pitoa olisi, niin pienen liikahduksen myötä syntyi tuo nariseva ääni tai yksittäinen narahdus/pamahdus. Syynä, että naarmuiseen rummun pintaan ei tuo uusi (tasapintainen) kenkä ollut ehtinyt sopeutumaan kunnolla.

Eli nyt näyttää siltä, että pitäisi tuo (rumpu)käsijarru pintojen sopeutus/sisäänajokin siis muistaa, kun osia uusitaan. Kun eivät näytä 5 vuodessakaan keveällä käytöllä kunnolla sopeutuvan toisiinsa, jos ei mitään radikaalimpaa tehdä. Voisin ehkä itsekin tuon sopeutuksen vielä kertaalleen tässä tehdä nykyisille kengille.

luxus

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 230
Vs: Sonatan seisontajarru
« Vastaus #4 : Toukokuu 24, 2020, 12:18:31 ip »
Niin ja tuosta surullisen kuuluisasta (juuttumisen puolesta) linkusta eli käsijarrukenkien levittimestä, joka siis on yhdistetty käsijarruvaijeriin. Uusin voitelukikkani on herkistys MoS2 -irrotusöljyllä ja putsailu mahdollisuuksien mukaan (AT:n valmiste tuntui tehokkaammalta kuin CRC:n? Ainakin spraypullo oli parempi ja aineen tuotto runsaampi) ja tämän jälkeen linkun mättäminen täyteen silikonivaseliinia. Tuo kestää jonkin verran kuumuutta ja pitäisi hylkiä kosteutta. Tarkemmin sanottuna ATE jarrusylinterirasva oli kyseessä, sitä truuttasin injektioruiskulla linkun sisältä täyteen.

Minä en sitten millään ilveellä onnistunut saamaan tuota linkkua irti jarrukilvestä kaiken ollessa muuten purettuna (käsijarruvaijeri irrotettuna linkun koukusta); aina se jotenkin jäi läpivientikumiinsa kiinni. Koetin supussa ja levitettynä ja kaikkea siltä väliltä. Läpivientikumi tuntuu olevan lujasti kiinni kilvessä, ettei vain olisi ruuvikiinnitteinen ja jokin kehys(=et saa koskaan auki). Pullauttamalla ei kumi lähde. Näinpä tuo herkistely meni sitten paikoillaan nujutteluksi. Jos joku on ollut niin pystyvä, että on saanut linkun irti jarrukilvestä pyörännapaa irrottamatta, voisi kertoa täälläkin, miten se oikein tapahtuu.