Kirjoittaja Aihe: kiveniskukalvoitusta Sonataan  (Luettu 68 kertaa)

luxus

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 213
kiveniskukalvoitusta Sonataan
« : Kesäkuu 14, 2019, 16:33:28 ip »
Moi! Taasen ompi pitkä taival vanhalla Sonatalla ajeltu, ennen kuin tuli mieleen jostakin kertoilla tännekin. Kun on tuo autonen sen verran varmatoiminen, ettei nyt ihan mitään hasardeja tarvii alvariinsa olla kertoilemassa, onneksi näin. Nyt on mittarissa 255 tuhatta, auto 2007 -vuotinen. Talvella alkoivat näyttää takapyörien etupuolen lokarinkaaret vähän pahoilta, varsinkin vasemmalta, missä vastaantuleva liikenne hakkaa enemmän kuin oikealla kivinensä päivinensä. Pari ruostekukkaa juhlisti alkavaa kevättä, ja niitä rapsuttelemaan pelonsekaisin tuntein, jotta joko olisi mennyt kotelo puhki ja mädäksi. Vaan eipäs ollut, olivatpahan rokot "vain" pinnallisen kiveniskemän aikaansaannoksia ja puukonkärjellä raapien löytyikin äkkiä terve, kirkas pelti. Siitä ajatus itämään: jospa nämä kohdat hioisikin puhtaiksi, jos nyt ei ihan kirkkaalle, kun kerran ehjää on, (paitsi rokot), ja sitten ns. pohjatyöt. Kilikalipullolla väri pintaan häivytysrajauksineen, lakka samoin, ja korisuojakalvo lopulta päälle. Vaikutti niinkin hyvältä ajatukselta, kun pari kuukautta mietiskelin, että tuumasta toimeen vaan. Toisena vaihtoehtona olisi ollut maalaus ja kilikalimassa ja vielä sen päälle vielä kertaalleen maali+laakka, mutta ulkonäkösyyt puolsivat enemmän ensinmainittua ja massaus olisikin ollut kuvatusti toteutettuna kertaluokkia heikompi kiveniskemille.

Hionnat sujuivat ihan käsihiontana, röpökohtiin 180 ->400 hiekkapaperi ja karhennukseen 1000->1200 vesihiontapaperi kuivana. Ihan turha on musta alkaa hifisteleen näissä kohdissa ja käyttelemään ruiskukittejä ja vesihiontoja. Tärkeintä on, ettei ruosteita jää ja käytössä on ruosteenestopigmentein varustettu ruosteenestopohjamaali. Yleensäkin, tärkeä on saada ehjä maalikalvo puhtaalle pohjalle. Tasoitusten tarvetta voi tietenkin jokainen harkita, jos on kovin kovia kraatereita vaurioiden jäljiltä, mutta edelleen: tässä kohdin ei tarvitse tehdä mitään konepeltipintaa. Itse suihkutin pari kerrosta (rötökohtiin kolmannen) ruosteenestopohjamaalia; sitten pari kerrosta sävytettyä metallihohtoväriä (saa maalikaupasta spraypulloon) ja lopulta pari kerrosta lakkaa. Kannattaa valita aerosolit, joissa on hyvin hajottava suutin, ja tietenkin maalien pitää olla ainakin +20 astetta lämpimiä ja hyvin sekoitettuja. Kun lakka on kuivunut vuorokauden, tehdään maalisumuhionta esim. AutoGlymin Paint renovatorilla, jossa siis ei ole vahaa eikä silikonia. Tasaisin vedoin vedellään pinta kiiltäväksi, ja kalvotella voikin sitten jo vaikka samana päivänä. Itse päätin odottella päivän pari, jotta liuottimet haihtuisivat vähän paremmin sieltä kalvojenkin alta.

Bilteman korikalvo on muuten ihan pätevää ainesta, ja halpaa kuin saippua. Monet ohjeet neuvovat asentamaan kalvon kostealle pinnalle, mutta minä en tätä halunnut, kun nimenomaan ruosteita lähdettiin peittoamaan ja maalikalvot olivat sentään aika tuoreita. Lämmin päivä vaan tilaukseen, ja etukäteen tehtyjen sapluunoiden perustalta leikellyt valmiit kalvopalat oli helppoa asentaa ihan sormivoimin. Jospa vielä olisikin avustaja puhaltamassa vähän hiustenkuivaajalla lämmintä kalvoon, olisi toki vielä parempi, mutta lämpöä voi puhaltaa vielä kalvon asennuksen jälkeenkin ja sivellä pintaa vaikkapa froteepyyhkeellä sormivoimin.

Itse tein alkuperäisiä mittavammat kalvot, myös kynnyskotelon helmaan, jonka pinnan niin ikään hion ja maalasin, koska kohdasta tuli näin oleellisesti siistimpi kuin ennen. Maaliraja tässä tapauksessa teipillä n. 20 cm päähän helman päädystä, ja rajauksen alashionta jälleen tietty kliinerillä.

Vaikka kaikki olikin näin kotikutosta hommaa, olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Maalirajauksia on tosi vaikea erottaa, kun ne on kliinerillä kiillotettu. Kalvotukset onnistuivat hyvin. Saa nähdä, miten hyvin pysyvät kiinni; todennäköisesti vallan mainiosti. Minulla on olleet auton etupäässä led-päivävaloissa samanlaiset kalvot yli 2 vuotta, ja puhdistuksen ja pienen kiillotuksen jälkeen ne ovat yhä passelit ja ehjät. Alkuperäisetkin kalvot helmoista ja lokasuojista sai muuten irti aivan vaan kynsin vetämällä.

Siispä: suojatkaa Sonatanne! Terveisin Luxus, joka aikoo jatkaa Sonata, missiotaan yhä vain.